Kirjamielellä

Helsingin kirjamessut jäivät minulta tänä vuonna väliin ja kateellisena luin muiden bloggareiden messuraportteja. Onneksi messuvuosi ei ole vielä ohi, vaan Seinäjoki järjestää ensi viikonloppuna ohjelmaa kirjoista, herkuista, oluesta ja viinistä pitäville, eli siis minulle! Ressitön Viikonloppu Seinäjoki Areenassa pakko käydä katsomassa. Olen menossa messuille lauantaina ja paikalle on lupautunut muitakin kirjabloggareita. Meitä voi tulla moikkaamaan kirjabloggareiden omalle osastolle. Tosin voi olla, että luuhaamme muilla ostastoilla hamuamassa kirjoja. Ja muita herkkuja. Sain messujärjestäjältä myös muutaman ylimääräisen lipun, jotka laitan jakoon blogissa. Jos haluat siis yhden päivän lipun Ressittömään viikonloppuun, jätä kommentti tähän juttuun tiistaihin klo 18 mennessä. Lippuja arvotaan kolme kappaletta. Keksi itsellesi nimimerkki, jos sinulla ei ole tiliä, jotta tunnistan sinut. Liput arvotaan tiistaina ja postitetaan heti keskiviikkona. Nähdään Seinäjoella!

Olen viime aikoina kärsinyt toistuvasti siitä, että joku kirja on kateissa. Tiedän, että kirja on minulla, mutta en vain saa päähäni, missä se on. Suurin syy tähän on se, että kirjojen muutto on vielä kesken. Kyllä, vielä kaiken tämän ajan jälkeen. Syy viivästymiseen on se, että kodistamme on vielä yksi huone pintaremppaa vailla. Tämä huone on juuri se huone, joka saa kunnian toimia kirjastohuoneena. Koska huone on kesken, ei sinne voi laittaa kirjahyllyjä, eli kirjat ovat vähän heitteillä. Kauheaa. Osa kirjoista on sentään tilapäisessä hyllyssä, mutta osa makaa pinoissa pöydillä ja lattioilla, osa on laatikoissa ja kasseissa. Suurin osa kirjoista on vielä Helsingissä sukulaisen hoivissa. Onneksi häntä kirjojen läsnäolo ei haittaa, päinvastoin. Toivon etteivät kirjat pidä häntä soveliaampana huoltajana kuin minua. Eilen uskalsin ajatella, että olisi mukavaa, jos remppa olisi jouluksi valmis. Tänään ajattelin, että olisipa ihanaa saada kirjat jouluksi kotiin.

Katsotaanpa onnistunko aloittamaan tätä Nokkosvallankumouksen arviota ilman, että kehuskelen, miten olen jo alusta asti ollut sitä mieltä, että Siiri Enoranta on ihan mahtava kirjailija. Ja miten olen jo hänen esikoisestaan asti tiennyt, että hänellä on harvinainen kirjoittamisen taito. No en tietenkään pysty, sillä tietysti haluan kehuskella sillä, miten oikeassa taas olin! En lämmennyt juurikaan Enorannan edelliselle kirjalle, Painajaisten lintukodolle , joka ei ollut mielestäni niin loppuun asti ajateltu, kuin olisi voinut olla. Siitä huolimatta tiedän, että kyseessä on harvinaislaatuinen kirjailija, jolla on mahdollisuudet mihin tahansa, kun kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Niin on käynyt Nokkosvallankumouksessa . Rakastin sitä. Nokkosvallankumous tapahtuu viimeisiä hetkiään elävässä maailmassa, joka on luhistumassa ahneuden alle. Pieni anarkistijoukko elättelee unelmaa vanhan vallan kaatamisesta, mutta joukko koostuu pääosin lapsista ja nuorista – takapihojen nokkosista.

Hups. Taas kävi näin. Aloitin myöhään eilen illalla Annukka Salaman Faunoidit-sarjan uuden osan, Piraijakuiskaajan , ja luin sen sitten saman tien loppuun asti vaikka kello kävi aamuyötä. Kirja tempasi mukaansa ensimmäisen osan tavoin, joten oli vain mentävä mukana. Onneksi olin säästellyt kirjaa kesälomaa varten, joten tämän päivän pöpperöisyys ei haittaa. Piraijakuiskaaja vie lukijan syvemmälle faunoidien maailmaan. Sarjan ensimmäinen osa, Käärmeenlumooja , keskittyi esittelemään nuoria, vielä itseään ja omaa paikkaansa etsiviä faunoideja, ja vasta tässä kirjassa taisivat esiintyä ensimmäiset aikuiset faunoidit. Minulle tuli yllätyksenä se, miten järjestäytynyt koko niiden maailma oikeastaan on. Pääosassa kirjassa oli toki edelleen Unna ja Rufus, edellisessä kirjassa toisiinsa rakastunut pariskunta. Kirjan rakastavaiset olivat välillä melko ärsyttäviäkin, mutta onneksi muut nuoret tasapainottivat tilannetta. Lisäksi mukaan tuli pari uutta tyyppiä, mikä kasvatti Piraijakuiskaaja

Uuden työpaikan ja muuton ansiosta istun auton ratissa nykyään vähintään puolitoista tuntia päivässä. Hiljaisuus alkaa jossain vaiheessa väsyttää, samoin musiikin kuuntelu, joka ei ole kovinkaan aktiivista toimintaa. Radion aamuohjelmat ovat ärsyttäviä, ja niiden poppilista jää päähän soimaan. Onneksi asiaan on ratkaisu, joka on vieläpä täydellinen sellainen: äänikirjat. Niitä kuunnellessa matka menee nopeasti ja mieli pysyy hereillä. Kirjallisuus siis tekee matkasta jopa turvallisemman! Äänikirjojen hankkiminen ei kuitenkaan ole täydellistä. Pienen lähikirjaston äänikirjojen valikoiman edessä tuntee suurta valinnan vaikeutta. Ottisiko tämän dekkarin vai tuon dekkarin? Vai tuon Paasilinnan ? Valinnan varaa ei juuri ole. Vanhoja kirjoja löytyy eniten. Toistaiseksi olenkin kuunnellut mm. Edgar Allan Poen kauhutarinoita, Agatha Christietä ja Jane Austenia . Kaupan valikoima on hivenen runsaampi, mutta ei sekään aiheuta ilon tunteita. Äänikirjojen valinta onkin johtanut minut pohti

Bloggaustauko on venynyt ja venynyt, vaikka tarkoitus ei ollut edes varsinaisesti taukoilla. Uusi työ, uusi osoite ja uudet työmatkat, tietokoneen hajoaminen ja maaseudun internetyhteydet olivat kuitenkin liikaa bloggaamiselle. Remontti jatkuu edelleen, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että aika riittää päivässä vähän muuhunkin. Kirjoja en ole hylännyt missään vaiheessa, joten toivottavasti pääsen purkamaan arvostelusumaa pikkuhiljaa. Tulossa on ainakin uusin Siiri Enoranta (mahtava) ja joukko pikkuisesta kunnankirjastosta lainattuja äänikirjoja, joita ei varsinaisesti ole saanut itse valita. Työmatkoilla on kuunneltava niitä eniten kiinnostavia kirjoja valikoimasta, joka ei kauheasti kiinnosta. Tosin juuri nyt kuuntelen Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirjaa , joka on hauska. Virallisesti lupaan siis täten, että en enää ole taolla. Toivottavasti täällä on vielä joku muukin.

Edessä on suuri urakka. Kirjahyllyt sisältöineen, sekä tietysti kaikki muutkin vähemmän tärkeät tavarat, on tämän kevään aikana muutettava uuteen paikkaan. Tämä bloggari nimittäin palaa kotiseudulleen Länsi-Suomeen. Uusi työ alkaa jo reilun viikon päästä! Onneksi muuttaa ei tarvitse ihan yhdellä urakalla, vaan tavaroita siirrellään ja pakataan pikkuhiljaa.  Kirjaihmisen mielestä parasta tässä on se, että kirjat saavat lisää tilaa ja saa luvan kanssa ostaa uusia kirjahyllyjä. Kirjojen järjestely on myös kivaa, jos unohtaa sen varsinaisen siirtovaiheen siitä edestä. Muistan erittäin hyvin yhden hikisen hellepäivän pari muuttoa sitten, jossa yhden ystäväni kanssa kannoimme kirjalaatikkojani hissittömän talon kolmanteen kerrokseen.  Kirjaihmisen mielestä huonojakin puolia tällä on. En nimittäin ehdi juuri nyt oikein lukea tai päivittää blogia. Lupaan kuitenkin pitää blogin kuulolla tapahtumista ja varsinkin niistä tulevista kirjahyllyajatuksista. Ja ehkä siitä ikävästä pakkaamisesta

Blogin kirjoittaminen tuntuu olevan edelleen jäässä, mutta onneksi on olemassa niin tärkeitä asioita, ettei niitä voi jättää välistä. Tänään on nimittäin se päivä, kun kirjabloggarit äänestävät vuoden 2012 parhaasta käännetystä aikuisten kaunokirjasta. Tässä tulevat siis Kirjamielellä-blogin vuoden 2012 Blogistanian Globalian ehdokkaat, eli vuoden parhaat käännöskirjat! 1. Sergei Lukjanenko : Yöpartio (3 pistettä) Ehdoton ykköslukukokemus viime vuonna. Sarjan seuraava osa on tulossa tämän kevään aikana, ja odotan sitä jo kovasti. 2. Ursula K. Le Guin : Harhakaupunki (2 pistettä) Sitoo yhteen vanhat ja uudet käännökset, joten on jo sitäkin kautta arvokas käännös. Ja kirja on oikeasti ihan mielettömän hyvä. 3. Liz Williams : Aavekauppiaan tytär (1 piste) Toivoin, että olisin voinut antaa tällekin enemmän pisteitä, sillä tämä minulle ennalta täysin tuntematon kirja valloitti monipuolisella maailmallaan. Myös tähän on tulossa jatkoa tänä keväänä! Nyt sitten vain jännitetään

Mieleni teki lukea jotain vähän synkempää mutta ei kuitenkaan ahdistavaa kirjaa. Siihen tarjosikin hyvän mahdollisuuden Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin yhteisteos Yö ikuinen. Vampyyrisarjan kolmas osa päättää tarinan, jossa ihmiskunta on alistettu nopeasti lisääntyneiden vampyyreiden ravinnoksi. Yö ikuinen -kirjan teemat ovat ankeita. Kirja kierrättää keskitysleireistä tuttua kuvastoa, ja sen esittelemä vampyyrihallinto muistuttaa historian ikävimmistä puolista. Hyödyttömät ihmiset tuhotaan ja sopiviksi katsotut alistetaan lisääntymään ja tuottamaan ravintoa hirmuhallinnolle. Vastarinta on säälittävän pientä ja voimatonta.  Maailmanlaajuiseen kriisiin heijastuvat vastarintajoukon perhesuhteet. Kukaan ei ole selvinnyt ilman menetyksiä. Toiset hoivaavat rakkaidensa muistoa päässään, joku taas piilottelee muutettua perheenjäsentään piilossa maan alla. Yö ikuinen -kirjan keskiöön nousee jälleen poikaansa etsivä Eph Goodweather, joka ei hyväksy menetystään. Sen rinnalla lähes k

Tämä tahaton taukoilija lähti ennen joulua lomalle ja pakkasi mukaansa ison kasan kirjoja ja läppärin, jotta voisi myös päivittää blogia vuodenvaihteessa. Suunnitteilla oli teemaviikkoa, jouluntoivotuksia ja Blogistanian Finlandia -äänestystä. Toisin kuitenkin kävi, sillä vaikka kaikki tietokonehärpäkkeet olivat laukussa, itse tietokone jäi olohuoneen pöydälle. Edessä oli siis kaksi viikkoa ilman konetta. Nettiin toki pääsin kännykällä, mutta minun vanhassa puhelimessani sitä ei voi hyvänä puolena pitää. Siihen kariutuivat sitten kaikki suunnitelmat, joista harmittavimpana oli tietysti BF-äänestys. Tuloksen kävin toki katsomassa kännykällä, joten ihan ulkopuoliseksi en jäänyt. Yllättävän helppoa oli kuitenkin olla ilman konetta ja nettiä, siitä piti huolta lähes jokapäiväinen remontointi ja muu ohjelma. Nyt ollaan kuitenkin kotona, joten päivittämättömyyteen ei ole teknisiä esteitä. Lupaankin pyhästi, että alan jälleen päivittää blogia hiukan tiiviimpään tahtiin. Kiitos kaikille