Siirry pääsisältöön

Ursula K. Le Guin: Harhakaupunki

Nyt seuraa niin paljon ylistystä ja lähes kohtuutonta henkilöpalvontaa, että lienee parasta kertoa heti alkuun, että kyseessä on arvostelukappaleena saatu teos, ettei lipsahda vallan mainostamiseksi.

Harhakaupunki on Ursula K. Le Guinin kolmas kirja ja samalla Hainilaisen sarjan kolmas osa. Päätin jokin aika sitten lukea kaikki sarjan suomennetut osat järjestyksessä. Vaikka olen pitänyt noista sarjan edellisistäkin osista, vasta tässä kirjassa alkaa Le Guinin nerous todella alkaa loistaa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1977, ja seuraavana vuonna kirjailija julkaisikin jo upean Maameren velhon.

Kirja jatkaa sarjan teemoja tutkimalla ihmisyyttä ja kuljettamalla Harhakaupungin päähenkilöä inhimillisyyden raunioilla. Tässä kirjassa näyttämönä toimii tulevaisuuden Maa, jonne ilmestyy outosilmäinen muukalainen vailla muistoja tai menneisyyttä. Falkiksi kutsuttu mies lähtee lopulta etsimään itseään ainoasta paikasta, josta voi löytää totuuden tai pelkkiä valheita.

Vaikka Harhakaupunki on itsenäinen kirja, on se selkeästi sidoksissa edelliseen kirjaan, Maanpakolaisten planeettaan. Sarjan lukeminen kirjoitusjärjestyksessä antaakin tarinaan lisää syvyyttä. Kirjat muodostavat melkein parin, peilikuvan toisistaan, joka tosin aukeaa vasta ihan kirjan lopussa. Kirjassa on niin paljon ajatuksia, että niitä tuntuu mahdottomalta edes toistaa. Yksi jatkuvasti toistuva teema on eristäytyminen, ja myös sukupuolisuutta pohditaan hiukan. Teema nousee vahvemmin esille kuitenkin vasta seuraavassa kirjassa.

Harhakaupungin alkupuoli on antropologinen matka läpi oudon maailman, ja se ei erityisen sykähdyttävä. Loppuosa sen sijaan on juuri sitä, mitä Le Guinilta tämän jälkeen on totuttukin odottamaan. Kirjailija onnistuu luomaan monisäikeisen ja yllättävän juonirakennelman, joka leikittelee totuuden ja valheen käsitteillä. Tarinakuvio on lopussa niin ehjä ja hieno, että viimeisillä sivuilla melkein itketti sen takia, että kirja loppui.

Tuo lukunäytteeksi valitsemani teksti ei ole kirjan parhaita, ja kaiken lisäksi se alkaa aika onnahtavasti. Halusin kuitenkin nostaa sen esille siksi, että siitä pilkahtaa Le Guinin terävän älykäs huumori. Sitä ei ole kirjoissa kovinkaan paljoa, mutta ehkä juuri siksi se tuntuu osuvan niin tarkasti. Hainilainen matka jatkuu minun kohdallani nyt yhteen suosikkikirjaani, eli Pimeyden vasempaan käteen. Odotan suuresti, millaiselta se näyttää, kun taustalla ovat nämä kolme uusinta suomennosta.

Koska Avain lopettaa kaunokirjallisuuden kustantamisen, Hainilaisesta sarjasta jää nyt harmillisesti yksi kirja kääntämättä, novellikokoelma Four Ways to Forgiveness. Esitänkin vienon toiveen, että esimerkiksi Le Guinia paljon julkaissut WSOY tarttuisi siihen ja samalla ottaisi uudet painokset sarjan aiemmista julkaisuistaan. Haluaisin kovasti Osattomien planeetan itselleni, mutta en viitsisi maksaa siitä sentään ihan niin paljon kuin harvoista liikkeellä olevista kappaleista tällä hetkellä pyydetään.

Lue myös arvioini sarjan aiemmista osista, Rocannonin maailma ja Maanpakolaisten planeetta.
Harhakaupunki on arvioitu myös Puolisilmä-blogissa.

Lukunäyte sivulta 41:
Falk seisoi hetken paikoillaan, ja vielä kääntyessään lähtemään piti asetta valmiudessa. Hänen kätensä vapisi yhä. Hän oli kuulut vanhoja tarinoita puhuvista pedoista, mutta Zoven talon ihmiset olivat pitäneet niitä vain pelkkinä taruolentoina. Hän tunsi pahoinvoinnin aallon pyyhkäisevän ylitseen, mutta samassa hän halusi jo nauraa ääneen. "Parth", hän kuiskasi, sillä hänen oli puhuttava jollekin, "sain juuri etiikan oppitunnin villisialta. Voi Parth, pääsenkö minä koskaan tästä metsästä? Loppuuko se koskaan?

Harhakaupunki Avaimen sivuilla ja Adlibriksessä.

Le Guin, Ursula K.: Harhakaupunki (City of Illusions, 1967). 253 sivua. Suomennos: Jyrki Iivonen, kansi Samppa Ranta. Avain, 2012.

Kommentit

  1. Miten onkin niin että minä en ole lukenut yhtään Le Guinia. Kai se on nyt uskottava, kuulostaapi sen verran mielenkiintoiselta. Kiitos marjis!

    (ps. Mistä Le Guinin kirjasta suosittelisit aloittamaan?)

    VastaaPoista
  2. Tosiaan, samaa mieltä olemme kirjasta. Erinomainen :) Le Guin on muutenkin.

    Joskus on todella harmi, kuinka vaikeasti saatavilla varhaisimmat käännökset ovat. Käytetyt kirjat voivat olla todella huonokuntoisia ja silti niistä pyydetään kohtuuttomia summia. Le Guinit löytyvät omasta kirjahyllystäni, mutta joidenkin muiden kirjailijoiden kirjoja olen saanut metsästää kissojen ja koirien kanssa.

    VastaaPoista
  3. Taaperran perässä... juuri aloitin Rocannonin maailman . Ajattelin lukea järjestyksessä minäkin.

    Hassua, että nuorena en innostunut Le Guinista ollenkaan. En niin yhtään. Pimeyden vasemman käden olen mielestäni lukenut, mutta mitään en muista siitä - paitsi että päätin olla lukematta enempää sen kirjoittajan romaaneja. :) Hyvä homma, säästyivätpähän tähän päivään...

    VastaaPoista
  4. Toisaalta harmittaa, kun en tutustunut tuohon sarjaan aikajärjestyksessä. Tuo mitä sanoit tarinan syvyyden lisääntymisestä jää siis minulta tietyllä tavalla kokematta.

    No, jos pääsisin siihen edes vähän kiinni kunhan löydän jostain nuo aikaisemmat kirjat.

    VastaaPoista
  5. Le Guin on jostain syystä jäänyt minultakin väliin kokonaan. Olen suunnitellut lukevani hänen kirjojaan jo vuosikausia, mutta jostain syystä ei eteen ole osunut yhtään...

    VastaaPoista
  6. Linnea, äh ja voih, mitäköhän nyt suosittelisin? :D Ehkä kuitenkin kannattaa aloittaa alusta, eli jos fantasia tuntuu vetoavammalta, niin Maameren velho - ja jos taas scifi, niin ehkä se Rocannonin planeetta, vaikka se ei olekaan Le Guinia parhaimmillaan.

    Raija, viimeksi katselin Osattomien planeettaa Huutonetissä ja hintapyntö oli 60 euroa. :(

    Bookysy, Pimeyden vasen käsi on aivan mahtava... Onneksi olet nyt selvästi fiksumpi ja varmaan tykkäät siitäkin. ;)

    Johnny, en minäkään siitä ihan täydesti pääse nauttimaan, sillä nuo seuraavat osat olen tosiaan jo lukenut. Mutta olen melko varma, että nyt tämän kirjan jälkeen niihinkin on avautunut jotain uutta. :)

    Minna, joskus vaan käy niin. :) Minäkään en varmaan olisi saanut kimmoketta lukea Hainia uudestaan, ellei olisi tullut näitä uusia suomennoksia.

    VastaaPoista
  7. Kiitos marjis, laitanpa tuon Rocannonin nyt korvantaakse, fantasiaa on luettu niin paljon teininä että nyt minulla on joku sci-fi-kausi. Ja pistän mieleen myös tuon kommenttisi että en lannistu ihan heti jos ei ihan heti iskisikään.

    VastaaPoista
  8. Linnea, jos et vielä ehtinyt aloittaa, niin kurkista vaihtoehtoinen lukujärjestys Taikakirjaimet-blogista. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti