Kirjamielellä

Nyt pitää hehkuttaa. Margaret Atwoodin uusin kirja Year of the Flood ilmestyy suomeksi syksyllä nimellä Herran tarhurit . Ekokriittinen aihe on todella kiinnostava ja ajankohtainen. Kiinnostavaa nähdä myös, miten tuo linkittyy Oryx ja Crake -kirjaan. En malttaisi odottaa. Atwoodilla on muuten myös Year of the Flood - blogi , joka on keskittynyt lähinnä kirjakiertueeseen. Lisätietoja suomennoksesta Otavan sivuilta .

Olen täysin ihastunut näihin ruotsinkielisiin Muumeihin! En tiennytkään, että näissä on näin upeaa kieltä. Lukeminen on aika hidasta, koska en halua menettää mitään, joten katson sanoja sanakirjasta ja maistelen lauseita huolella. Luen tällä hetkellä näköispainosta vuoden 1945 painoksesta Småtrollen och den stora översvämningen (suom . Muumit ja suuri tuhotulva ). Tämä on siis ensimmäinen muumikirja, ja Jansson kirjoitti tätä sodan aikana 1939. Piirrokset ovat hurmaavia ja hassuja, sillä muumit eivät ole vielä löytäneet ihan kokonaan omaa muotoaan. Mutta tuo kieli on kyllä jotain aivan mahtavaa. Lukunäyte s. 10–11: Så fortsätte de alla tre, och tog med sig en stor tulpan för att lysa opp vägen. Men omkring dem tätnade mörkret mer och mer, blommorna lyste svagare under träder, och till slut slocknade de allra sista. Framför dem glimmade ett svart vatten och luften var tungt och kall. Jansson, Tove: Småtrollet och den stora översvämningen. Schildts, 2005.

Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -kirjasarjan viimeinen osa julkaistaan WSOY:n mukaan vuoden kulutua. Johan siinä menikin aikaa. Ihastuin teini-ikäisenä näihin kirjoihin lähinnä sen yksityiskohtaisen luonnon ja elämän kuvauksen takia. Sittemmin en ole ollut enää niin ihastunut, sillä ovathan kirjat kyllä aika ärsyttäviä – tai varsinkin Ayla kaikessa täydellisyydessään. Luin kirjat kuitenkin tuossa muutama vuosi sitten ihan nostalgian vuoksi uudestaan. Pidin kahdesta ensimmäisestä kirjasta ihan kohtalaisesti, mutta muut olivatkin aika löysästi kirjoitettua huttua. Aion silti lukea tämän viimeisenkin kirjan, koska kyllähän tarinalle pitää päätös saada. Oli sitten huttua tai ei.

Joskus on paikallaan lukea jotain kevyttä, helposti sulavaa ja hauskaa. Siihen tarkoitukseen Huonosti käyttäytyvät jumalat sopii oikein hyvin. Kirja oli juuri sopivan leppoisa ja mukaansatempaava, että sen avulla pyyhälsin hetkessä pois opiskeluankeudesta. Kirja kertoo antiikin jumalista, jotka elävät Lontoossa kimppakämpässä lähes voimansa menettäneinä. Paheet ja rietastelu jatkuvat kuitenkin entiseen malliin – tai ei tietenkään kaikilla, Artemis on yhtä siveä kuin ennenkin. Ongelmia tietysti syntyy, kun jumalat kostavat toisilleen pikkujuttuja ja sotkevat mukaan vielä kuolevaisiakin. Tämä kirja kannattaa pakata mukaan vaikka rannalle. Mihinkään kauhean paljon vakavampaan siitä ei mielestäni ole, mutta hauska ja pikkunäppärä kirja kuitenkin. Alku on ehkä hiukan kankea (enkä tarkoita sitä puuhastelua kylppärissä), mutta kirja paranee koko ajan. Oivallinen lomakirja siis! Lukunäyte sivulta 217: "Et sinä voi minua käskeä!" Neil huusi takaisin. "Kuka vittu sinä oik

Ruotsinkurssi on menossa ja sitä vauhdittaakseni hain kolme ruotsinkielistä muumikirjaa kaupasta. Koska edellisestä ruotsinopiskelusta on aikaa melkoisesti, ei tämä ihan kauhean helposti suju. Mutta raportoin edistyksestä, kun olen saanut luettua edes yhden kirjan.

Oletko siinä luulossa, että vampyyrit ovat karismaattisia, komeita ja melko ihania. No, paljon enemmän et voisi olla väärässä, mikäli uskomme Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsausta . Kirja alkaa siitä, kun JFK:n lentokentälle laskeutunut kone pysähtyy paikoilleen ja sisältä löytyy parisataa kuollutta ja muutama huonossa kunnossa oleva ihminen. Koneen lastina on epämääräinen laatikko, jota ei kuitenkaan näy missään papereissa. Kaiken lisäksi laatikko katoaa – samoin kuin kaikki koneessa olleet ruumiitkin. Nykyaikaisilla tutkijoilla on käytössä edistynyttä tekniikkaa, joten matkustajien kuolemansyy selviää pian. Mutta eri asia onkin saada ihmiset uskomaan siihen, varsinkin kun vastapuolella ei olekaan pelkkiä vampyyreitä vaan rahaa ja politiikkaa. Kirja on toimiva kokonaisuus kauhua ja jännityskirjallisuutta. Vampyyreitä ei romantisoida, vaan vampirismi on sairaus, joka leviää erittäin nopeasti. Kirjan vampyyrit ovat oikeasti ällöttäviä, zombiemaisia ja hyvin vaarallisia. M

Tarkoitukseni on tänään käväistä Kampissa katsastamassa Kirjan ja ruusun päivien tarjontaa, mutta koska ilma ei todellakaan ole ruusuinen, taitaa jäädä aika lyhyeksi visiitti. Tässä olisi kuitenkin erittäin houkutteleva esiintyjäkolmikko: 16.15-16.30 Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta 16.30-16.45 Anna-Leena Härkönen: Vääränlainen mies 16.45-17.00 Anna Kortelainen: Eri kivaa! Viime vuonna saalistin tapahtumasta valtavan pinon kirjoja. Kyllä tänäkin vuonna täytyy pelastaa mahdollisimman monta kirjaa tuolta räntäsateesta. Eikö niin? Ohjelmaa Kirjan ja ruusun päivään voi katsastaa täältä .

Huh, mikä kirja. Aloitin lukemisen eilen, enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin kirja oli loppu. Tiedossa oli tietenkin levoton yö, kun kirja yritti hiipiä uniin. Levoton yö on kuitenkin pieni hinta tällaisen kirjan lukemisesta. Kauimpana kuolemasta kertoo Paulista ja Estheristä. Heidän tarinansa kietoutuvat yhteen ja lopulta ihmisetkin kohtaavat. Ja sen jälkeen jatkavat ehkä hiukan vähemmän onnettomina. Tapahtumapaikkana on pääosin nimetön afrikkalainen maa, josta näytetään erilaisia puolia. Pidin siitä, että kirja kertoi kuitenkin ihmisistä eikä varsinaisesti Afrikasta. Kirjaa on verrattu Sofi Oksasen Puhdistukseen ja ymmärrän kyllä miksi. Molemmilla kirjailijoilla on taito muuttaa yksityiset tapaukset yleisiksi. Kauimpana kuolemasta ei ole mielestäni kertomus Afrikasta, vaan tarina ihmisten hyväksikäytöstä kaikkialla sekä siitä, mitä yhteiskunnan eriarvoisuus saa aikaan. Vaikka aihe onkin vakava, kirja ei kuitenkaan ole raskas. Kirjan kieli on kaunista ja runollista, v