Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2010.

Piipahdus Avaimen keväässä

Postiluukusta putkahti eilen Avaimen kevään 2011 katalogi.  Olen jo muutenkin vähän ehtinyt tutkailla ensi kevään kirjatarjontaa, mutta palaan siihen tarkemmin vähän myöhemmin. Avaimen kevään tarjonnasta minua kiinnostaa eniten Harri István MäenKraatterin lapset ja Ursula K. Le GuininMaanpakolaisten planeetta. Myös Rebecca Stottilta tulee uusi kirja, Veden muisti. Tai kyseessä on siis Stottin esikoiskirja, joka suomennetaan nyt Korallivarkaan jälkeen.

Kraatterin lapset kertoo tanssikoulusta mystiseltä kuulostavassa Linnassa kraatterin pohjalla keskellä kaupunkia. Kirjan pitäisi olla "lumoava mysteerisatu lapsista, jotka tekevät unohtumattoman matkan tanssin vangitsevaan maailmaan ja itseensä". Kirja kuulostaa sekä kummalliselta että kiehtovalta, joten se ainakin pääsee lukulistalle.

Maanpakolaisten planeetta puolestaan jatkaa Le Guinin Hainilaista sarjaa, josta ilmestyi tänä syksynä ensimmäinen osa, Rocannonin maailma. Nyt on pakko tunnustaa, että se on minulta vielä lukematta…

Hyvää pikkujoulua ja Kirjeitä Joulupukilta

Nyt on pikkujouluviikonloppu ja joulun odotus on siis alkanut. Mikäpä olisi parempi keino viettää pikkujoulua kuin lukea itsensä joulupukin kirjoittamia kirjeitä?

Yksi joulun ihanimpia kirjoja on Kirjeitä joulupukilta. Se on kokoelma kirjeitä, jotka J. R. R. Tolkien on lähettänyt lapsilleen joulupukin nimissä yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Joulupukki kertoo kirjeissään  Pohjoisnavan väestä ja kommelluksista, joihin he joutuvat joulupukin tärkeimmän karhuapurin, Napakontion, takia.

Kirja sisältää runsaasti kuvia kirjeistä, jotka ovat itsessäänkin taideteoksia, sillä ne sisältävät myös kuvia ja runoja. Aluksi kirjeet ovat lyhyitä, mutta ne pitenevät vuosien myötä. Kirjeet muuttuvat pieniksi tarinoiksi, joissa taistellaan esimerkiksi hiisiä vastaan ja selvitellään Napakontion aiheuttamia pulmia.

Tolkien on mestari kertomaan tarinoita, myös tällaisia pieniä satuja. Eikä voi olla ihailematta miestä, joka jaksaa piirtää ja keksiä tarinoita lapsilleen joka joulu. Onneksi nämä kirjeet on…

Lotta Kähkönen ja Hanna Meretoja (toim.): Muistijälkiä – Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta

Saksalainen nykykirjallisuus on ollut minulle aina tosi hankala alue. Jotenkin se historian ja syyllisyyden mukana kantaminen on aiheena liian raskas. Tästä syystä olen vähän turhaankin vältellyt saksalaista kirjallisuutta. Koska ennakkoluulot eivät ole kuitenkaan hyväksi, ilahduin kovin, kun huomasin Avain-kustantamon Café Voltaire -sarjan uuden osan, Lotta Kähkösen ja Hanna Meretojan toimittaman Muistijälkiä – Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta.

Muistijälkiä esittelee merkittävimpiä saksalaisia nykykirjailijoita ja pohtii samalla kirjallisuuden roolia yhteiskunnan traumojen käsittelijänä. Kuten muihinkin Café Voltaire -sarjan aiempiin teoksiin, on tämän kirjan tekoon osallistunut suuri määrä alan asiantuntijoita. Vaikka kirjoittajia on useita, Muistijälkiä on ehjä kokonaisuus.

Kirjan esseet sisältävät paljon tietoa ja yksityiskohtia, ja ne ovat ehdottomasti niin tieteellisiä, että kelpaavat lähdekirjallisuudeksi opiskelijoille. Siitä huolimatta kirjaa voi hyvin lukea i…

P.C. Cast: Jumalattaren valittu

P.C. CastinJumalattaren valittu aloittaa Partholon-sarjan, jonka toinen osa julkaistaan joulukuussa. P.C. Cast saattaa olla suomalaisille tuttu myös nuorille suunnatusta Yön talo -sarjasta, jonka hän on kirjoittanut tyttärensä kanssa.

Jumalattaren valittu -kirjan päähenkilö, Shannon Parker, on tavallinen nainen, joka yllättäen siirtyy toiseen maailmaan ja vaihtaa paikkaa hevosjumalattaren ylipapittaren kanssa. Kaiken lisäksi hänen pitää lähes saman tien mennä naimisiin – eikä ihan tavallisen miehen kanssa. Ja pian paljastuu, että valtakuntaa uhkaa lähes ylivoimainen vihollinen.

Kirja herätti minussa ennakkoon vähän epäilyksiä, sillä sen juoni kuulosti niin päättömältä. Sitähän se toki onkin, mutta kirja on kirjoitettu hauskasti pilke silmäkulmassa. Shannon on itsevarma, aikuinen ja suorasanainen nainen, joka osaa myös nauttia elämästään. Hän ei pelästy vähästä, vaikka joutuu esiintymään kansalle ilman paitaa ja aviomies kulkee yleensä neljällä jalalla. Myös päähenkilön kommentit hymy…

Elina Hirvonen ja Anu Silfverberg: Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja

Avain-kustantamo järjesti Helsingin kirjamessujen yhteydessä kirjabloggarien tapaamisen, jossa pääsimme myös kuulemaan Anu Silfverbergin ja Elina Hirvosen ajatuksia kirjoittamisesta ja sen opettamisesta. He ovat kirjoittaneet yhdessä kirjoittamisoppaan Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja.

Kirja sisältää 100 kirjoitusharjoitusta sekä suomalaisten ja myös muutaman ulkomaalaisen kirjailijan ajatuksia kirjoittamisesta ja siitä, millaisia vaikeuksia heillä tyypillisesti on ja miten he pääsevät niistä yli. On  helpottavaa lukea, että lähes kaikilla kirjailijoilla on usein teksti jumissa eikä mitään tapahdu. Moni näyttää hyödyntävän apuna deadlineja. Kun aikaraja lähestyy, on tekstiä pakko syntyä.

Parasta kirjassa on se, että harjoitukset ovat todella helppoja. Suurin osa niistä ei edes tunnu harjoituksilta – eikä ainakaan siltä, kuin olisi tekemässä koululäksyjä. Harjoitusten helppous vähentää kynnystä tarttua niihin. Jos nimittäin kirjoittaja on mestari välttelemään kirjoittamis…

Jaakko Hämeen-Anttila ja Heli Hieta: Tuhat ja yksi yötä

Kun sain tämän kirjan käsiini, olo tuntui jotenkin juhlalliselta. Ihan uusi suomennos valikoiduista Tuhannen ja yhden yön tarinoista, suomentajana arvostamani Jaakko Hämeen-Anttila. Kaiken lisäksi kirjassa on Heli Hiedan upea kuvitus. Tuhat ja yksi yötä onkin jo odotettu kirjatapaus.

Kirjan aloittaa Jaakko Hämeen-Anttilan esipuhe, jossa hän kertoo satukokoelman synnystä ja historiasta. Se onkin mielenkiintoista luettavaa. En esimerkiksi tiennyt, että Tuhannen ja yhden yö tarinoita kerrottiin 1500-luvun arabimaailman kahviloissa. Eurooppaan sadut tulivat ranskalaisen Antoine Gallandin ansiosta jo 1600-luvun lopussa, mutta suurimmassa suosiossa ne olivat 1800-luvulta pitkälle 1900-luvulle.

Uusi suomennos hyppää heti aluksi silmille, kun lukija ihmettelee muuttuneita nimien kirjoitusasuja. Mutta hämmästys menee nopeasti ohi, sillä kirjan kieli on sujuvaa ja soljuu nopeasti eteenpäin. Teksti on itse asiassa yllättävänkin nopealukuista. On mahtava lukea tätä kirjaa, kun vertaa miten vanhaa…

Maria Turtschaninoff: Arra

Olen ollut pari päivää ihanan lumouksen vallassa. Sen on aiheuttanut Maria TurtschaninoffinArra, joka oli viime vuonna Finlandia Junior -ehdokkaana. Kirja ilmestyi viime vuonna ruotsiksi, mutta nyt se on myös suomennettu.

Arra on upea kehityskertomus, joka sadun ja fantasian keinoin kertoo päähenkilön, Arra-tytön kasvamisesta. Arra syntyy ja kasvaa hylättynä, mykkänä ja yksinäisenä lapsena, joka janoaa rakkautta tai edes kosketusta. Kaikki uskovat, että Arra on viallinen ja väärä, myös tyttö itse. Hän joutuu kokemaan monenlaista julmuutta, mutta löytää onnekseen keinon ilmaista itseään ja kanavoida kokemaansa.

Kirja on monella tapaa todella koskettava. Tarina noudattaa perinteisten satujen kaavaa, joka tuo siihen tietynlaista turvallisuutta, mutta kirjailija on myös hyödyntänyt vanhojen satujen armottomuutta. Näitä julmiakin tapahtumia tasapainottamassa on todellista lämpöä, luonnon myyttistä voimaa – ja täydellistä onnea tietysti. Kaikki on kuorrutettu vielä voimakkailla kielikuvilla,…

Kai Ekholm ja Yrjö Repo: Kirja tienhaarassa vuonna 2020

Pöydälläni on jo jonkin aikaa ollut Kai Ekholmin ja Yrjö RevonKirja tienhaarassa vuonna 2020. Olen lueskellut sitä sieltä täältä ja ihmetellyt kaavioita. Kirja tienhaarassa tietää, että käyttämäni lukutapa on verkon myötä yleistynyttä selailua, viewing.

Olen kuitenkin myös lukenut kirjaa ihan lukemalla, sillä kirja on kirjoitettu helppotajuisesti ja aihe on todella kiinnostava. Vaikka joukossa on toki kaavioita, numeroita ja summia, ei se tee lukemisesta ollenkaan hankalaa. Kirjassa pohditaan monelta kantilta suomalaista kirjateollisuutta ja mietitään sen tulevaisuutta.

Sähkökirjan tuleminen pohdituttaa monia kirjojen lukijoita ja siihen ovat paneutuneet myös kirjan tekijät. Heidän näkemyksensä mukaan sähköinen kirja voi tuoda lukijoiden ulottuville sellaisiakin teoksia, jotka eivät mahdu kirjakauppojen hyllyille. Ja sehän palvelisi kuluttajia erinomaisesti. Kirjassa on myös kerrottu, mistä e-kirjan hinta koostuu ja miksi e-kirja ei ole tavallista kirjaa halvempi.

Kirja tienhaarassa …

Maggie Shayne: Verilinja

Edellinen lukemani Maggie Shaynen kirjoittama tarina Pimeyden olennot -kokoelmassa ei ollut lainkaan vakuuttava, mutta päätin kuitenkin lukea tämän uudemman kirjan, sillä siinä oli kiinnostava aihe. Ja uteliaisuus palkittiin, sillä Verilinja paljastuikin positiiviseksi yllätykseksi.

Tarina kulkee aluksi kahdessa tasossa. Ensimmäinen kertoo nuoresta naisesta, joka herää muistinsa menettäneenä ja alastomana sillan alta. Nainen löytää syrjäisestä talosta miehen, joka tuntuu tietävän kuka nainen on. Nainen, Lilith, saa kuulla olevansa vampyyri, samoin kuin mieskin. Heillä molemmilla on yhteyksiä Farmiin, huippusalaiseen valtion laitokseen, joka kasvattaa lapsista vampyyreja epäinhimillisillä keinoilla.

Toinen kerrontalinja kertoo parikymmentä vuotta aikaisemmista tapahtumista, kun juuri synnyttänyt Serena saa kuulla tyttärensä kuolleen. Hän on kuitenkin varma, että on kuullut lapsensa äänen ja epäilee, että jotain hämärää on tekeillä. Serena onkin oikeassa ja pian hän tapaa salaperäisen n…

Miina Supinen: Apatosauruksen maa

Eihän siinä mikään auttanut. Oli pakko lukea tämä Miina Supisen uusi Apatosauruksen maa melkein heti Liha tottelee kuria -kirjan jälkeen, vaikka se sitten etuilikin muita luettavien kirjojen pinossa odottavia kirjoja. Edellisestä jäi sen verran hyvä fiilis, että päätin ahmia tämänkin. Syön aina kaikki suklaatkin kerralla, vaikka sitten ällöttäisikin. Onneksi kirjoista ei kovin usein tule ällötystä, tai ei tästä ainakaan.

Apatosauruksen maa on kokoelma lyhyitä tarinoita. Niitä yhdistää ohikiitävien hetkien tunnelma. Hetket voivat olla tärkeitä tai ei ollenkaan tärkeitä – tai sellaisia, jotka eivät tapahtumahetkellä tunnu miltään, mutta jotka myöhemmin muistaa tarkemmin kuin muut. Kirja sisältää sekä surullisia, kauheita että onnellisia tarinoita, jotka voisivat ehkä tapahtua kenelle tahansa. Tarinat ovat hyvässä balanssissa ja kuljettavat lukijan tunteita ylös tai alas, ihan oman mielensä mukaan.

Koska tällä kertaa tiesin, mitä odottaa, kirjan tyyli ei päässyt yllättämään. Se ei kuitenk…

Wendela: Elisabet

Ensimmäiset suomalaiset naisten kirjoittamat romaanit julkaistiin 1800-luvun puolivälin tienoilla. Ensimmäiseksi ehti Fredrika Wilhelmina Carstens romaanillaan Murgrönan (Muratti) vuonna 1840. Se sai murska-arviot, mutta avasi kuitenkin oven muillekin naisten kirjoittamille tarinoille. Wendla RandelininDen Fallna (Elisabet) julkaistiin vuonna 1848 salanimellä Wendela. Tuohon aikaan julkaistiin kaikki romaanit nimimerkillä tai nimettöminä. Molemmat näistä mainituista kirjoista on suomennettu vasta viime aikoina, sillä ne – ja monet muut naisten kirjoittamat tarinat – unohdettiin pitkäksi aikaa.

Wendelan Elisabet kertoo avioliiton ulkopuolisesta rakkaudesta, joten syntiin lankeaminen ja siitä maksaminen ovat tärkeitä teemoja kirjassa. Kirjan päähenkilö on Elisabet, nuori ja kaunis vaimo, joka rakastuu miehensä hyvää ystävään Rudolfiin. Heidän rakkautensa on kuvattu kovin puhtaaksi eikä sen lihallisesta puolesta puhuta ollenkaan. He joutuvat kuitenkin maksamaan synnistään ja tuhoavat sa…

Pelkkää Finlandiaa!

Finlandia-palkintoehdokkaat julkaistiin tänään ja heti syntyi valtava kohu siitä, että yksi ehdokas ei ole sääntöjen mukainen, eli Suomen kansalainen. Iltasanomien Ota kantaa! -kyselyssä on kysymyksenä "Pitääkö Finlandia-ehdokkaan olla mielestäsi Suomen kansalainen?" Vastauksia on nyt 1884 ja Kyllä-vastauksia on 86 %. Siis mitä? Onko Suomen kansa oikeasti tuota mieltä? Eikö riitä, että kirja on suomalainen, julkaistu suomalaisessa kustantamossa ja kirjoitettu maan virallisella kielellä? Minua ihmetyttää ja kummastuttaa.

Niin, ne ehdokkaat ovat siis:
Joel HaahtelanKatoamispiste
Markus NummenKarkkipäivä
Riikka PulkkisenTotta
Mikko RimmisenNenäpäivä
Alexandra Salmisen27 Eli kuolema tekee taiteilijan
Erik WahlströminKärpäsenkesyttäjä

Mitään noista kirjoista en ole lukenut, joten olen avoinna kenen tahansa voitolle. Toivottavasti hyvä kirja voittaa! Epäilen, ettei se voi olla Alexandra Salmisen kirja, koska hän on nyt silmätikkuna muutenkin. Vaikka olisihan se palkinnon valitsijalta ai…

Myytit ja legendat – ensyklopedia

Tein sattumalta aivan mahtavan kirjalöydön. Kirjan kansi ei ehkä ole kaikkein houkuttelevin, mutta sisältö on sitäkin antoisampaa. Philip Wilkinsonin Myytit ja legendat – ensyklopedia sisältää myyttejä ja tarinoita ympäri maailmaa: Kreikan ja Norjan jumalmyyteistä Pohjois-Amerikan korppimyytteihin ja Polynesian merellisiin jumaltarinoihin.

Kirja on yllättävän monipuolinen ja sisältää paljon tietoa. Toisaalta sen takia asioihin ei ole voitu paneutua kovinkaan pitkällisesti, mutta tällaisessa kirjassa se on mielestäni vain hyvä asia. Kirja toimii sekä hakuteoksena että mukavana selailtavana. Se sisältää niin paljon yksityiskohtia, että sen parissa viihtyy pidemmänkin aikaa. Myytit on myös jaoteltu selkeisiin ja loogisiin kokonaisuuksiin, jotka on helppo havaita jo ihan silmäilemällä.

Parasta kirjassa on sisällön lisäksi sivujen ulkonäkö. Visuaalisuus on minulle tärkeää, ja usein saatan vain hipelöidä kauniita kirjoja ja ihailla niitä. Tämän kirjan painos on kaunis ja itse asiassa aik…

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Minun on jo pitkään pitänyt lukea Miina SupisenLiha tottelee kuria, koska Jenni kehui sitä niin paljon. Kirja aktivoitui jälleen ajatuksissa, kun Supisen uusi kirja, Apatosauruksen maa, julkaistiin. Lukupiirimme päätti ottaa tämän esikoisen luettavakseen. Vaikka kirjaa on kehuttu hauskaksi, olisin varmaan lukenut sen aikaisemmin, jos olisin oikeasti tajunnut, miten hauska se on.

Liha tottelee kuria kertoo monella tavalla oireilevasta perheestä, jonka jokaisella jäsenellä, ehkä perheen nuorinta lasta lukuun ottamatta, on salaisuuksia ja ongelmahakuinen luonne. Supinen kertoo tarkkanäköisesti ja rehellisesti perheongelmista ja ongelmaperheistä, joilla ehkä kuitenkin on mahdollisuus vielä onneen. Kirjan juoni ei kuitenkaan ole se kirjan paras asia, vaan se on ehdottomasti tekstin tyyli.

Ensivaikutelmani kirjasta oli totaalinen hämmästys. Miten joku voi kirjoittaa näin villiä kieltä ja vielä näin päättömiä ja hauskoja juttuja? Uskomatonta! Mahtavaa! Oikeasti hihittelin kirjaa lukiessani, …

Jean Rhys: Siintää Sargassomeri

Eräällä kirjallisuuden kurssilla tuli taas eteen Jean Rhysin romaani Siintää Sargassomeri. Tutustuin kirjaan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten eräällä toisella kirjallisuuden kurssilla. Oli hauska nähdä, miten paljon sitä on kehittynyt kirjojen analyysissä, sillä vaikka olin kirjoittanut kirjasta silloin esseen, ei siinä ollut mitään käyttökelpoista tämän kerran tehtävään. Kirja on ehdottomasti yksi suosikkejani, joten sen lukeminen uudeellen on aina yhtä mahtavaa.

Siintää Sargassomeri kertoo itsenäisenä teoksena nuoren tytön kasvamisesta yksinäisessä ja salaisuuksien varjostamassa maailmassa, joka lopulta suistaa hänen mielenterveytensä raiteiltaan. Toisaalta teos on myös vastakirjoitus Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanille ja raottaa verhoa Rochesterin kartanon ullakolle suljetun hullun naisen menneisyydestä.

Tarina alkaa uhkaavissa tunnelmissa. Orjuus on lakkautettu Länsi-Intiassa, ja entiset orjanomistajat ovat pulassa. Tarinan päähenkilö, Antoinette Coswa…

Arthur C. Clarke: Jumalan moukari

Jalava on tänä syksynä aloittanut uuden scifi-sarjan julkaisemisen. Saturnus SciFi -nimisessä sarjassa julkaistaan suomeksi scifi-klassikoita 1950–1990-luvuilta. Sarjan ensimmäinen julkaisu on Arthur C. ClarkenJumalan moukari.

Clarken luomassa tulevaisuudenkuvassa ihminen on asuttanut sekä Kuun ja Marsin. Teknologia on parantanut monet asiat, mutta ihmiskunta on edelleen hyvin haavoittuvainen. Maata on lähestymässä asteroidi, joka näyttäisi myös osuvan planeettaan. Tutkimusalus Goliathin kapteeni Robert Singh saa uuden tehtävän, jonka tarkoituksena on pelastaa ihmiskunnan alkukoti.

Jumalan moukari rakentaa vuorotellen kuvaa Robert Singhistä, avaruustutkimuksesta ja tulevaisuuden yhteiskunnasta. Kirja sijoittuu vuoteen 2109, joten se totta kai esittelee kaikenlaisia teknisiä kehityksiä ja parannuksia. Viihde on esimerkiksi entistä viihdyttävämpää ja todellisempaa suoraan aivoihin syötettyjen muistojen ja kuvien ansiosta. Näiden hauskojenkin yksityiskohtien lisäksi kirja…

Yllinkyllin yliluonnollista romantiikkaa

Paranormaalin rakkauden ystävät saavat lukemista oikein kunnolla loppuvuodesta, sillä ennen vuoden loppua on tulossa ainakin kuusi vampyyrien, ihmissusien tai muiden myyttisten olentojen ja ihmisten rakkaussuhteista kertovaa kirjaa. Tässä hiukan esimakua tulevasta yliluonnollisen romantiikan tulvasta.

Gummerus
Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi (Club Dead)
Tunnetuin näistä loppuvuonna ilmestyvistä kirjoista lienee Charlaine Harrisin Kylmäveristen klubi, joka jatkaa Sookie Stackhousesta kertovien kirjojen sarjaa suomeksi. Kirja julkaistaan joulukuussa. Sarjan kääntäjä on vaihtunut, ja tämän uuden kirjan on kääntänyt Sari Kumpulainen. Lisätietoja löytyy Gummeruksen sivuilta.


Harlequin Nocturne
Maggie Shayne: Verilinja (Bloodline)
Harlequin rynnistää markkinoille marraskuun puolivälissä kahdella Nocturne-sarjan kirjallaan. Maggie Shaynen Verilinja kertoo vampyyriarmeijan koulutusleiriltä paenneista vampyyreistä.


Harlequin Nocturne
P.C. Cast: Jumalattaren valittu (Divine by Mistake)

Lokakuu oli lukukuu

Nyt on jo marraskuun ensimmäinen päivä, joten onkin hyvä aika vilkaista viime kuukautta. Se osoittautuikin todelliseksi lukukuukaudeksi. Olen jossain vaiheessa ohittanut viime vuonna lukemieni kirjojen määrän jo kuudella kirjalla. Hassua, että vain vähän aikaa sitten olin huolissani, ehdinkö lukea yhtä paljon kuin viime vuonna. Lukunopeuteen on kyllä vaikuttanut se, että olin flunssan takia sairaslomalla ja lisäksi lokakuussa oli ne viisi viikonloppua. Jos kiinnostaa, mitä kirjoja olen lukenut, listat löytyvät tuolta Tunnisteet-palkista ihan ensimmäisinä.

Lokakuussa tein näköjään myös blogimerkintöjen ennätykseni. Olen ilmeisesti hullaantunut näistä syksyn uutuuskirjoista oikein kunnolla. Nyt alkavat opiskelut painaa toden teolla, joten tahti varmaan vähän putoaa. Lupaan kuitenkin olla aktiivinen!

Lisäksi tuossa sivupalkissa on jo jonkin aikaa ollut tuo Kuukauden luetuimmat -palkki. Siihen päivittyy aina viimeisen 30 vuorokauden aikana luetuimmat tekstit. Tällä hetkellä luetuin blogim…