Kirjamielellä

Vuosi on tullut päätökseen ja se onkin ollut mahtava vuosi. Minun kirjabloggausvuoteni parhaita helmiä ovat olleet ehdottomasti kirjabloggareiden tapaamiset. Olen löytänyt bloggauksen ansiosta tänä vuonna myös uuden ystävän, mistä olen erityisen iloinen. Vuoteen on mahtunut myös ennätyspaljon kirjoja, mutta lopullista lukua en vielä kerro, sillä yritän parantaa sitä vielä yhdellä tässä illan mittaan. Ei se silti salaisuus ole, sillä päivitin juuri eilen luettujen kirjojen listan myös tänne blogiin. Ensi vuodelle en aio tehdä mitään lupauksia, mutta tavoitteita minulla kyllä on. Yksi tavoitteistani on lukea enemmän kuin vuonna 2010, mutta se tulee olemaan haasteellista. Aloitan nimittäin heti tässä vuoden alussa gradun kirjoittamisen, joten aikataulut vähän jännittävät – varsinkin kun olen siis lisäksi päivätyössä. Yritän myös jatkaa aakkoshaastetta, joka siis lopahti jo C-kirjaimeen. Kauheaa. Mutta olen tyytyväinen, jos saan ensi vuoden aikana luettua edes vähän aakkosia eteenpäin

Ensimmäiseksi hiukan hehkutusta: Jos et vielä ole lukenut Señor Peregrinoa , hanki se heti käsiisi. Kirja on nimittäin todella ihana ja siitä jää valtavan hyvä mieli. En olisi voinut keksiä parempaa luettavaa joulunpyhiksi, sillä kirja oikein henkii sellaista pientä iloa, joka ei synny mistään suurista linjoista vaan lämpöisestä tunnelmasta. Cecilia Samartinin Señor Peregrino kertoo kauniista meksikolaisesta Jamiletista, jonka elämä pyörii hänen selässään olevan hirvittävän ruman ja valtavan syntymämerkin ympärillä. Merkki on estänyt tytön koulunkäynnin ja varjostanut koko hänen perheensä elämää. Lopilta Jamilet pakenee rajan yli Yhdysvaltoihin toiveissaan pääsy paremmalle lääkärille. Saadakseen rahaa lääkärille nuori nainen menee töihin psykiatriseen laitokseen ja päätyy erikoisen potilaan hoitajaksi. Potilas alkaa kertoa Jamiletille tarinaa nuoruudestaan. Pian hoitaja ja potilas alkavat viihtyä yhdessä enemmän ja enemmän. Kirjan juoni tuntuu aika mitättömältä, mutta kirjan t

Bazar tuntuu julkaisevan jatkuvasti mielenkiintoisia espanjalaisia kirjoja. Yksi tällainen on viime keväänä julkaistu Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot . Kirja on mystinen ja kiehtova tarina hyvän ja pahan jatkuvasta kamppailusta maailmassa. Ajattoman kaupungin varjot on ennen kaikkea kertomus Barcelonasta. Kirja ei pelkästään sijoitu Barcelonaan, vaan kaupunki on tärkeä osa tarinaa. Tarina purkautuu samalla kun Barcelona kasvaa ja uusia taloja ja katuja rakennetaan vanhojen päälle. Aika on läsnä kaikkialla – se onkin kuin yksi kirjan henkilöistä. Barcelonassa liikkuu myös ainakin kaksi iätöntä ihmistä, jotka elävät vuosisadasta toiseen. Kirjan päähenkilö on juuri tällainen ihminen. Hänellä on lapsenakin aikuisen miehen kasvot ja vaikka hän kasvaa aikuiseksi, ei hän vanhene ollenkaan. Miestä vaivaa myös verenhimo, joka johtaa hänet vaikeuksiin. Päähenkilön tarina alkaa orjanaisten bordellista ja jatkuu kaupungin syrjäkujien kautta kirkkoihin, lehtien toimituksiin ja mo

Minun tulee luettua aika vähän varsinaista lastenkirjallisuutta. Johanna Sinisalo on kuitenkin yksi suosikkikirjailijoistani, joten tartuin myös tähän hänen viime kesänä julkaistuun kirjaansa. Möbiuksen maa on lasten fantasiaseikkailu, jonka päähenkilö on kahdeksanvuotias Pii-niminen tyttö. Miisa Lopperin sympaattinen kuvitus tuo kirjan tapahtumat todella lähelle lukijaa. Pii on aloittamassa yksinäistä kesälomaansa, kun hän yhtäkkiä tapaa oudon kissan ja joutuu hyvin kummalliseen maailmaan. Outo maa on täynnä mitä oudompia olioita ja kasveja. Pii joutuu ratkaisemaan myös hyvin suuria ongelmia, sillä kummallinen maa on lähellä tuhoa. Piin tehtäväksi tulee matkustaa maailman laidalle selvittämään maata uhkaavaa vaaraa. Apuna Piillä on onneksi paikallisia olentoja ja runsaasti tietoja siitä, miten vastaaviin tilanteisiin joutuneet lapset ovat kirjoissa toimineet. Samalla Pii oppii asioita myös omasta maailmastaan. Kirjassa pohdiskellaan menettämistä, kasvamista ja erilaisuutta. Tärke

L. J. Smithin Vampyyripäiväkirjat ehti Suomeen ensin tv-sarjana ja vasta sitten kirjoina. Nyt julkaistu Korpinmusta on Vampyyripäiväkirjojen ensimmäinen osa. Tämä nuortenfantasia on julkaistu alkukielellä jo 1991, joten se sijoittuu nykyisin huippusuositun vampyyriromantiikan esihistoriaan. Kirja kertoo pienestä Fell´s Church -kaupungista, jonka lukiolaisten elämä mullistuu, kun uusi oppilas ilmestyy kouluun. Tämä tyylikäs ja salaperäinen muukalainen saa tytöt lääpälleen ja pojat kateellisiksi. Tumman Stefanin päättää saada omakseen myös Elena, koulun suosituin tyttö. Stefanin kintereillä seuraa kuitenkin myös outojen kuolemien ja pelottavien tapahtumien aalto. Elena törmää myös toiseen outoon ja komeaan poikaan, joka on myös Stefanille tuttu. On melkoinen sääli, että kirja julkaistaan vasta nyt, sillä se on melko varmasti vauhdikkaampaan menoon tottuneiden vampyyrikirjojen ystävien mielestä hidastempoinen ja ennalta-arvattava. Näin käy helposti, kun jälkeläiset kasvavat esivanhe

Joulu tuli nopeasti, enkä muka ehtinyt edes tänne blogiin tulla toivottamaan hyviä joulunaikoja. Mutta eivätköhän ne ole olleet hyviä kaikilla siitä huolimatta. Oma jouluni on ollut runsasruokainen mutta ei niin lukutäyteinen kuin olisin toivonut. Onneksi vielä on aikaa korjata sekin asia – ja huomenna tuleekin varmasti arvio yhdestä tänä jouluna lukemastani nuortenkirjasta, Vampyyripäiväkirjojen ensimmäisestä osasta. Kirjoja joulupaketeissani ei ollut, mutta se olikin tiedossa. Kirjoja on taas kuluneen vuoden aikoina kertynyt aika tavalla, joten ainoa lahjatoiveeni oli tänä jouluna koru. Sen sijaan autoin joulupukkia hyvin kirjapitoisilla lahjoilla, mutta niistä en voi kertoa mitään, sillä kaikkia lahjoja ei ole vielä annettu. Joulussa koittaa nimittäin vielä toinen otos ensi viikon puolivälissä, kun vietämme jälkijoulua avomieheni tytärten kanssa. Siitä siirrytäänkin sitten sujuvasti juhlimaan vuoden päättymistä. Oikein rentouttavia ja lukupitoisia joulunpyhiä kaikille!

Minulla on aika hyvä käsitys siitä, mitä fantasiakirjoja Suomessa on viime vuosina julkaistu, mutta silti välillä tulee hassuja yllätyksiä ihan tyhjästä. Jostain syystä minulta on täysin jäänyt huomaamatta yhden lapsuuteni kirjasuosikin uusi painos! Eikä siinä vielä kaikki, en myöskään tiennyt, että kirja onkin ollut kolmiosaisen sarjan aloitus! Ja että WSOY on jo julkaissut sarjan toisen osan ja kolmas osa tulee keväällä. Iik! Miten tuo on mennyt minulta täysin ohi? Epäilen, että se johtuu kannesta, joka on aika epäselvä ja sekava. Lapsuuteni kirjasuosikki on Diana Wynne Jonesin Noidan veli , joka siis aloittaa Chrestomancin maailmat -sarjan. Kirja kertoo orvoista sisaruksista, Gwendolenista ja Ericistä eli Kissasta, jotka muuttavat upeaan linnaan asumaan. Gwendolen on noita, mutta Ericillä ei ole mitään taitoja. Lempinimi ei kuitenkaan ole tullut turhasta, sillä Ericin taidotkin paljastuvat lopulta. Muistan kirjan tapahtumia vähän huonosti, mutta mieleen on jäänyt voimakkaasti

Luontokirjat ovat minusta ihania. Haluan ihastella luontokuvaajien otoksia ja lukea mielenkiintoisia asioita varsinkin eläinten elämästä. Niitä nimittäin riittää aina vaan. Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi varsin erilaista mutta erittäin mielenkiintoista luontokirjaa. Kumpikaan niistä ei ole ihan tavanomainen luontokirja, joten erilaisuudestaan huolimatta ne sopivat hyvin tähän yhteiseen arvosteluun. Tässäpä siis mielestäni kiinnostavimmat luontokirjat tänä vuonna: Elämänmittainen luontoretki ja Suomen luontovuoden opas . Ilkka Koivisto: Elämänmittainen luontoretki – Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet Elämänmittainen luontoretki on Ilkka Koiviston kirjoittama kokoelma tekstejä, joissa hän kertoo luontoelämyksistään ja asioista, jotka hämmästyttävät häntä itseäänkin. Koivistoa ei varmasti tarvitse esitellä, sillä tämä Korkeasaaren entinen johtaja on tuttu muun muassa Luontoilloista . Elämänmittainen luontoretki -kirjaan on koottu monenlaisia tekstejä, joista osa on hassu

Jouluun on aikaa enää viikko ja tontut kurkkivat sisään ikkunoista. Onkin siis syytä hiukan kerrata, millaisia tontut oikeastaan ovat. Koska tontut ovat todella vikkeliä ja piiloutuvat ihmisiltä, paras keino tutustumiseen on avata Suuri tonttukirja . Ihanan tonttuopuksen on kirjoittanut Wil Huygen ja kuvittanut Rien Poortvliet . Suuri tonttukirja taisi olla lapsuuteni kirjastossa se kirja, joka oli kaikkein eniten kulunut lasten käsissä. Itsekin vietin pitkiä aikoja kirjaa lukien – taisin jopa tehdä kirjasta muistiinpanoja vihkoon, jotta voisin tarkistaa asioita sitten, kun kirja jo piti palauttaa kirjastoon. Kirjan kuvat ja hauskan yksityiskohtaiset tonttutiedot ovatkin jääneet ahkeran lukemisen ansiosta syvälle muistiin. Suosikkilukuni Suuressa tonttukirjassa on ehdottomasti se, jossa kerrotaan tonttujen ja eläinten suhteesta. Tontut voivat nimittäin auttaa eläimiä monissa pulmissa. Ne voivat poistaa vaikka rautalankaa hirvien sarvien ympäiltä tai vapauttaa sarvista toisiinsa ki

Sain jälleen huomata, että kirjojen tai lukemisen kanssa askaroivat ihmiset ovat todella mukavia ja mahtavia tyyppejä. Eilinen ilta oli nimittäin yhtä glögittelyä, kun käväisin ensin glögeillä Bazarissa ja sitten Avaimessa . Tapasin paljon tuttuja ja vielä enemmän ennestään tuntemattomia ihmisiä: kirjailijoita, kääntäjiä, kustantamon työntekijöitä, kirjabloggareita ja monia muita. Pääsin jälleen ihastelemaan sitä, miten lämpimiä ja mahtavia ihmisiä ovat kirjaihmiset. En oikein tiedä, mistä se edes johtuu, mutta näin vain on. Kaikkia kirjaihmisiä yhdistää ainakin rakkaus kirjoihin. Tavoitteena on myös jakaa muillekin mahdollisuuksia tutustua kirjojen maailmoihin. Ajatelkaapas seuraavan kerran, kun tartutte johonkin kirjaan, miten monen ihmisen työn tulos on se, että kirja ylipäätään on kirjoitettu, julkaistu ja käsiisi päätynyt. Siinä on ollut lusikat sopassa monella mahtavalla kirjaihmisellä.

Jos etsit joululahjaa isälle, aviomiehelle tai jollekulle leffafanille, voit nyt huokaista helpotuksesta. Tässä on nimittäin aivan mahtava kirjavinkki joululahjaksi. Kari Uusitalon ja Sakari Toiviaisen Valkokankaan Waltariana on upea paketti tietoa Mika Waltarin elokuvista ja niiden ympäriltäkin. Valkokankaan Waltarianassa on esitelty kaikki Mika Waltarin teksteistä tehdyt elokuvat Sinisestä varjosta (1933) aina Suuri illusioni -elokuvaan (1985). Kirjassa on elokuvien tietojen lisäksi myös elokuvien juonikuvaus ja leffojen tekemiseen liittyviä seikkoja sekä niiden saamaa aikalaiskritiikkiä. Kaikkea tätä maustavat vielä Mika Waltarin haastattelut ja upeat mustavalkoiset valokuvat elokuvien tekemisestä. Tunnen näköjään aika huonosti suomalaisia elokuvia, sillä joukossa oli monia minulle täysin tuntemattomia leffoja. Toisaalta mukana oli myös sellaisia, joiden en tiennytkään olevan Waltarin kynäilemiä. Kirjassa esitellään 36 leffaa, joten Waltari on ollut todella tuottelias elokuvi

Kirjallisuuden historian peruskurssit eivät ole olleet suosikkikurssejani yliopistossa. Opetussuunnitelmassa on nimittäin jaettu eurooppalainen kirjallisuus vain kolmeen kurssiin, joten kokonaisuudet ovat valtavia. Myös luennoitsijoissa on ollut suuria eroja tiukasta järjestyksestä maailmoja syleilevään haahuiluun. Olen pitänyt eniten varmaan Teemu Ikosen luennointityylistä, joten olikin hauska huomata, että häneltä on ilmestynyt kirja, 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia – eli Don Quijoten perilliset . Ikosen kirja avaa 1700-luvun kirjallisuuden keskeisiä kirjailijoita, käsitteitä ja ilmiöitä Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Ensyklopediatiedon lisäksi kirjassa on myös esseitä, joiden kautta tutustutaan muutamiin ajan tärkeimpiin kirjailijoihin ja heidän teoksiinsa, esimerkkeinä vaikka Daniel Defoen Robinson Crusoe ja Lawrence Sternen Tristam Shandy – elämä ja mielipiteet . Vaikka 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia kertookin käsitteistä

Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus vakuutti minut jo parin ensimmäisen sivun aikana. Joistain kirjoista tietää jo niin vähästä, että niistä tulee pitämään. En tiennyt kirjasta etukäteen oikeastaan mitään muuta kuin sen, että se aloittaa useampiosaisen sarjan. Sapkowskin luomaan maailmaan on ollut mahdollista tutustua jo aikaisemminkin The Witcher -tietokonepelissä. Kirja kertoo Geralt-nimisestä miehestä, joka on ammatiltaan noituri. Kiertelevät noiturit metsästävät ja tappavat hirviöitä, jotka vainoavat ihmisiä. Vaikka noitureita tarvitaan, heitä myös pelätään ja vihataan. Noitureilla on ennen riittänyt runsaasti puuhaa, sillä sekä maaseutua että kaupunkeja ovat uhanneet monet vaaralliset olennot, kuten kikimorat, bruksat ja stryksit. Viime aikoina hirviöt ovat kuitenkin vähentyneet ja Geraltin elanto alkaa olla kiven alla. Mielenkiintoiset ja kekseliäästi kirjoitetut hirviöt rikastuttavat kirjan muuten aika perinteistä keskiaikaista fantasiamaailmaa. Tätä virkistä

Joululahjavinkit ovat tällä kertaa tietokirjapainotteisia. Ne on tarkoitettu suurin piirtein lukioikäisille, eli 16–19-vuotiaille. Tietokirjoja olen valinnut vinkeiksi sen vuoksi, että hyvät tietokirjat ovat hyödyksi ja avuksi myöhemminkin ja tuon ikäinen nuori osaa niitä jo arvostaa. 1. Philip Wilkinson: Myytit ja legendat – ensyklopedia Kiinnostavaa tietoa, jota voi lukea huvikseen tai parantaakseen yleissivistystään. Ei vaikuta oppikirjalta, mikä on aina plussaa. Arvostelu täällä . 2. Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia Tutustuin kirjaan vasta äsken, mutta se pääsi heti vinkiksi. Todella hyvä opus, josta on hyötyä, jos nuori lähtee opiskelemaan esimerkiksi joitain humanistisia tieteitä. Arvostelu täällä . 3. Elina Hirvonen ja Anu Silfverberg: Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja Helppoja harjoituksia, joiden avulla voi lukiolainenkin parantaa kirjoitustaitoaan. Arvostelu täällä . 4. WSOY:n s

Sinikka Piippo on yksi suosikkitietokirjailijoistani. Hän kirjoittaa niin asiantuntevasti ja selkeästi kasveista ja niiden ominaisuuksista. Tietoa naisella riittääkin, sillä hän on kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa. Piipon Kasvien salaiset voimat -teos on ollut varmaan mielenkiintoisin lukemani kasvikirja. Nyt Sinikka Piippo on kirjoittanut kirjan Suomalaiset marjat , jossa tutustutaan kaikkiin Suomessa luonnonvaraisina tai kotipuutarhoissa kasvaviin marjoihin. Kirjan alussa on tietoa marjojen keräämisestä ja säilömisestä ja sen jälkeen on kerrottu seikkaperäisesti marjojen ravintosisällöstä, vitamiineista sekä kivennäis- ja hivenaineista – ja muista marjojen sisältämistä aineista. Suurimman osan kirjasta vie kuitenkin aakkosten mukaan järjestetyt esittelyt jokaisesta marjasta. Näissä käydään läpi esimerkiksi marjojen kuvaus ja niiden terveysvaikutukset. Tärkeä lisä on myös monen marjan kohdalla tieto käytön rajoituksista. Jotkin sairaudet esimerkiksi voivat rajoittaa ma

Pierre Pevelin Kardinaalin miekat sijoittuu 1600-luvun Ranskaan, jota kardinaali Richelieu käytännössä hallitsee. Hovi on täynnä juonittelijoita ja vakoilijoita, joista suurimpana uhkana ovat Ranskan verivihollisen Espanjan kätyrit. Kaiken lisäksi ikivanhat ja äärimmäisen vaaralliset lohikäärmeet yrittävät aiheuttaa sekaannusta molempien maiden hoveissa. Lohikäärmeet ovat verhoutuneet ihmisten hahmoon ja niillä on omat tarkoitusperänsä. Yhtä tällaista hovin juonta ratkomaan kootaan uudestaan Kardinaalin miekat -niminen taistelijajoukko, joka hajosi muutamia vuosia aikaisemmin sisäisen petoksen takia. Joukkueen johtajana toimii luotettava ja paljon kokenut kapteeni La Fargue. Kapteenillakin on kuitenkin menneisyydessään asioita, joista eivät tiedä edes hänen omat joukkonsa. Kirjan rakenne hämmensi minua varsinkin aluksi. Kardinaalin miekat lähti hitaasti liikkeelle ja keskittyi esittelemään tarinan henkilöitä. Yleensä tällainen rakenne on yleistä sarjoissa, mutta ei yksittäisissä t

Intiaanit ovat aina kiehtoneet minua erityisen paljon. Nuorempana ihailu oli sellaista romanttista kaipuuta johonkin aidompaan ja maanläheisempään kulttuuriin. Sitä leimasi myös tietoisuus ja syyllisyyskin valkoisten teoista ja intiaanikulttuurien tuhoamisesta. Näin jälkikäteen asiaa katsottaessa tuntuukin hassulta, että samaan aikaan käsitykseni intiaaneista perustui pitkälti elokuviin ja kirjoihin. Onneksi olen löytänyt sittemmin asiallisia teoksia Amerikan alkuperäisväestöstä. Ilahdun aina, kun huomaan jonkun uuden intiaaneista kertovan kirjan. Lähes uunituore Gaudeamuksen julkaisema Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia on ehdottomasti paras aiheesta kertova kirja, johon olen törmännyt. Rani-Henrik Anderssonin ja Markku Henrikssonin Intiaanit on sekä tieteellinen ja silti helppotajuinen tietopakkaus Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöstä. Kirja sisältää runsaasti tietoa ja teoriaa intiaanien alkuperästä ja historiasta. Mukana on sekä vanhempaa että uudempaa tu

Olen koonnut tähän kirjoitukseen muutamia sellaisia kirjoja, jotka sopivat mielestäni joululahjoiksi nuorille, ehkä sellaisille 12–15-vuotiaille. Kaikista näistä kirjoista löytyy myös kokonainen arvostelu blogistani, eli olen ne kaikki myös itse lukenut ja voin niitä täysin suositella joululahjoiksi. Kirja on mielestäni aina hyvä lahja, joten toivottavasti vinkeistä on hyötyä. 1. Maria Turtschaninoff: Arra Aivan ihana satufantasia, jonka päähenkilö nousee kurjuudesta omien taitojensa ja vahvuuksiensa avulla. Suosittelen tytöille! Kirja oli viime vuonna Finlandia Junior -ehdokkaana. Arvostelu täällä . 2. Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen Vaikuttava kertomus sairaasta pikkutytöstä, joka joutuu enkelin matkaan ja näkee surua mutta myös toivoa. Suosittelen tytöille mutta en kovin nuorille. Arvostelu täällä . 3. Brandon Mull: Myyttihovi -sarja Vauhdikas seikkailu, joka sopii sekä tytöille että pojille. Sarjassa on ilmestynyt jo kaksi osaa, ja keväällä on tulossa s

Vaikka uusia kirjakuvastoja ei ihan joulukalenterin tahdissa postiluukusta tipahtelekaan, tuli tällä viikolla myös toinen kevätkuvasto, nimittäin Gummeruksen ensi kevään kirjakuvasto. Täytyy sanoa, että nämä kirjakuvastot saavat minut unohtamaan kaiken muun ja uppoutumaan siihen, mitä keväällä on luvassa. Tällä kertaa minua kiinnostaa Gummeruksen alkuvuoden tajonnasta eniten kaksi kotimasta scifikirjaa: Hannu Rajaniemen Kvanttivaras ja Sami Parkkisen Punainen pyörre . Kumpikin on minulle ennestään tuntematon kirjailija. Kvanttivaras on Rajaniemen esikoinen mutta Parkkisella on jo useampiakin romaaneja. Kvanttivaras on siitä kummallinen suomalainen kirja, että se kirjoitettiin ja julkaistiin ensin englanniksi nimellä The Quantum Thief . Gummeruksen esitteen mukaan englantilainen Gollancz-kustantamo solmi Rajaniemen kanssa sopimuksen kirjasta vain yhden luvun perusteella. Eikä siinä kaikki, samaan sopimukseen nimittäin kuuluu kaikkiaan kolme kirjaa. Aploodeja Rajaniemelle! Hannu Raja

Seth Grahame-Smithin kehittelemä Jane Austen -sovitus Pride and Prejudice and Zombies oli jonkinlainen kirjallinen sensaatio viime vuonna. Nyt kirja on saatu myös suomeksi ja vielä kiitettävän nopeastikin. Kuinka siis taipuu Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo zombeilla ja väkivallalla höystettynä? Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit -kirjan tapahtumapaikkana on englantilainen pikkukaupunki, jossa asustaa Bennettien viisilapsinen perhe. Kaikki lapset ovat tyttöjä, joten perheen äidillä on suuri huoli siitä, pääsevätkö tyttäret naimisiin. Isä puolestaan on huolestunut ainoastaan siitä, pysyvätkö tyttäret hengissä. Siksi hän onkin kouluttanut koko katraasta taitavia taistelijoita. Taistelutaitoja onkin syytä pitää yllä, sillä Englannin on vallannut kauhea zombiepidemia. Grahame-Smith on kirkastanut kirjan henkilöhahmoja jonkun verran, joten jo alunperinkin ironiset hahmot ovat nyt vieläkin terävämpiä. Bennettien äiti on vielä kauheampi pyrkyri ja Elizabethin nuoremmat sisaret vie

Postiluukusta putkahti eilen Avaimen kevään 2011 katalogi.  Olen jo muutenkin vähän ehtinyt tutkailla ensi kevään kirjatarjontaa, mutta palaan siihen tarkemmin vähän myöhemmin. Avaimen kevään tarjonnasta minua kiinnostaa eniten Harri István Mäen Kraatterin lapset ja Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetta . Myös Rebecca Stottilta tulee uusi kirja, Veden muisti . Tai kyseessä on siis Stottin esikoiskirja, joka suomennetaan nyt Korallivarkaan jälkeen. Kraatterin lapset kertoo tanssikoulusta mystiseltä kuulostavassa Linnassa kraatterin pohjalla keskellä kaupunkia. Kirjan pitäisi olla "lumoava mysteerisatu lapsista, jotka tekevät unohtumattoman matkan tanssin vangitsevaan maailmaan ja itseensä". Kirja kuulostaa sekä kummalliselta että kiehtovalta, joten se ainakin pääsee lukulistalle. Maanpakolaisten planeetta puolestaan jatkaa Le Guinin Hainilaista sarjaa , josta ilmestyi tänä syksynä ensimmäinen osa, Rocannonin maailma . Nyt on pakko tunnustaa, että se on minulta

Nyt on pikkujouluviikonloppu ja joulun odotus on siis alkanut. Mikäpä olisi parempi keino viettää pikkujoulua kuin lukea itsensä joulupukin kirjoittamia kirjeitä? Yksi joulun ihanimpia kirjoja on Kirjeitä joulupukilta. Se on kokoelma kirjeitä, jotka J. R. R. Tolkien on lähettänyt lapsilleen joulupukin nimissä yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Joulupukki kertoo kirjeissään  Pohjoisnavan väestä ja kommelluksista, joihin he joutuvat joulupukin tärkeimmän karhuapurin, Napakontion, takia. Kirja sisältää runsaasti kuvia kirjeistä, jotka ovat itsessäänkin taideteoksia, sillä ne sisältävät myös kuvia ja runoja. Aluksi kirjeet ovat lyhyitä, mutta ne pitenevät vuosien myötä. Kirjeet muuttuvat pieniksi tarinoiksi, joissa taistellaan esimerkiksi hiisiä vastaan ja selvitellään Napakontion aiheuttamia pulmia. Tolkien on mestari kertomaan tarinoita, myös tällaisia pieniä satuja. Eikä voi olla ihailematta miestä, joka jaksaa piirtää ja keksiä tarinoita lapsilleen joka joulu. Onneksi nämä kirjee

Saksalainen nykykirjallisuus on ollut minulle aina tosi hankala alue. Jotenkin se historian ja syyllisyyden mukana kantaminen on aiheena liian raskas. Tästä syystä olen vähän turhaankin vältellyt saksalaista kirjallisuutta. Koska ennakkoluulot eivät ole kuitenkaan hyväksi, ilahduin kovin, kun huomasin Avain-kustantamon Café Voltaire -sarjan uuden osan, Lotta Kähkösen ja Hanna Meretojan toimittaman Muistijälkiä – Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta . Muistijälkiä esittelee merkittävimpiä saksalaisia nykykirjailijoita ja pohtii samalla kirjallisuuden roolia yhteiskunnan traumojen käsittelijänä. Kuten muihinkin Café Voltaire -sarjan aiempiin teoksiin, on tämän kirjan tekoon osallistunut suuri määrä alan asiantuntijoita. Vaikka kirjoittajia on useita, Muistijälkiä on ehjä kokonaisuus. Kirjan esseet sisältävät paljon tietoa ja yksityiskohtia, ja ne ovat ehdottomasti niin tieteellisiä, että kelpaavat lähdekirjallisuudeksi opiskelijoille. Siitä huolimatta kirjaa voi hyvin lu

P.C. Castin Jumalattaren valittu aloittaa Partholon -sarjan, jonka toinen osa julkaistaan joulukuussa. P.C. Cast saattaa olla suomalaisille tuttu myös nuorille suunnatusta Yön talo -sarjasta, jonka hän on kirjoittanut tyttärensä kanssa. Jumalattaren valittu -kirjan päähenkilö, Shannon Parker, on tavallinen nainen, joka yllättäen siirtyy toiseen maailmaan ja vaihtaa paikkaa hevosjumalattaren ylipapittaren kanssa. Kaiken lisäksi hänen pitää lähes saman tien mennä naimisiin – eikä ihan tavallisen miehen kanssa. Ja pian paljastuu, että valtakuntaa uhkaa lähes ylivoimainen vihollinen. Kirja herätti minussa ennakkoon vähän epäilyksiä, sillä sen juoni kuulosti niin päättömältä. Sitähän se toki onkin, mutta kirja on kirjoitettu hauskasti pilke silmäkulmassa. Shannon on itsevarma, aikuinen ja suorasanainen nainen, joka osaa myös nauttia elämästään. Hän ei pelästy vähästä, vaikka joutuu esiintymään kansalle ilman paitaa ja aviomies kulkee yleensä neljällä jalalla. Myös päähenkilön komme

Avain-kustantamo järjesti Helsingin kirjamessujen yhteydessä kirjabloggarien tapaamisen , jossa pääsimme myös kuulemaan Anu Silfverbergin ja Elina Hirvosen ajatuksia kirjoittamisesta ja sen opettamisesta. He ovat kirjoittaneet yhdessä kirjoittamisoppaan Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja. Kirja sisältää 100 kirjoitusharjoitusta sekä suomalaisten ja myös muutaman ulkomaalaisen kirjailijan ajatuksia kirjoittamisesta ja siitä, millaisia vaikeuksia heillä tyypillisesti on ja miten he pääsevät niistä yli. On  helpottavaa lukea, että lähes kaikilla kirjailijoilla on usein teksti jumissa eikä mitään tapahdu. Moni näyttää hyödyntävän apuna deadlineja. Kun aikaraja lähestyy, on tekstiä pakko syntyä. Parasta kirjassa on se, että harjoitukset ovat todella helppoja. Suurin osa niistä ei edes tunnu harjoituksilta – eikä ainakaan siltä, kuin olisi tekemässä koululäksyjä. Harjoitusten helppous vähentää kynnystä tarttua niihin. Jos nimittäin kirjoittaja on mestari välttelemään kirjoit

Kun sain tämän kirjan käsiini, olo tuntui jotenkin juhlalliselta. Ihan uusi suomennos valikoiduista Tuhannen ja yhden yön tarinoista, suomentajana arvostamani Jaakko Hämeen-Anttila . Kaiken lisäksi kirjassa on Heli Hiedan upea kuvitus. Tuhat ja yksi yötä onkin jo odotettu kirjatapaus. Kirjan aloittaa Jaakko Hämeen-Anttilan esipuhe, jossa hän kertoo satukokoelman synnystä ja historiasta. Se onkin mielenkiintoista luettavaa. En esimerkiksi tiennyt, että Tuhannen ja yhden yö tarinoita kerrottiin 1500-luvun arabimaailman kahviloissa. Eurooppaan sadut tulivat ranskalaisen Antoine Gallandin ansiosta jo 1600-luvun lopussa, mutta suurimmassa suosiossa ne olivat 1800-luvulta pitkälle 1900-luvulle. Uusi suomennos hyppää heti aluksi silmille, kun lukija ihmettelee muuttuneita nimien kirjoitusasuja. Mutta hämmästys menee nopeasti ohi, sillä kirjan kieli on sujuvaa ja soljuu nopeasti eteenpäin. Teksti on itse asiassa yllättävänkin nopealukuista. On mahtava lukea tätä kirjaa, kun vertaa miten va

Olen ollut pari päivää ihanan lumouksen vallassa. Sen on aiheuttanut Maria Turtschaninoffin Arra , joka oli viime vuonna Finlandia Junior -ehdokkaana. Kirja ilmestyi viime vuonna ruotsiksi, mutta nyt se on myös suomennettu. Arra on upea kehityskertomus, joka sadun ja fantasian keinoin kertoo päähenkilön, Arra-tytön kasvamisesta. Arra syntyy ja kasvaa hylättynä, mykkänä ja yksinäisenä lapsena, joka janoaa rakkautta tai edes kosketusta. Kaikki uskovat, että Arra on viallinen ja väärä, myös tyttö itse. Hän joutuu kokemaan monenlaista julmuutta, mutta löytää onnekseen keinon ilmaista itseään ja kanavoida kokemaansa. Kirja on monella tapaa todella koskettava. Tarina noudattaa perinteisten satujen kaavaa, joka tuo siihen tietynlaista turvallisuutta, mutta kirjailija on myös hyödyntänyt vanhojen satujen armottomuutta. Näitä julmiakin tapahtumia tasapainottamassa on todellista lämpöä, luonnon myyttistä voimaa – ja täydellistä onnea tietysti. Kaikki on kuorrutettu vielä voimakkailla k

Pöydälläni on jo jonkin aikaa ollut Kai Ekholmin ja Yrjö Revon Kirja tienhaarassa vuonna 2020 . Olen lueskellut sitä sieltä täältä ja ihmetellyt kaavioita. Kirja tienhaarassa tietää, että käyttämäni lukutapa on verkon myötä yleistynyttä selailua, viewing . Olen kuitenkin myös lukenut kirjaa ihan lukemalla, sillä kirja on kirjoitettu helppotajuisesti ja aihe on todella kiinnostava. Vaikka joukossa on toki kaavioita, numeroita ja summia, ei se tee lukemisesta ollenkaan hankalaa. Kirjassa pohditaan monelta kantilta suomalaista kirjateollisuutta ja mietitään sen tulevaisuutta. Sähkökirjan tuleminen pohdituttaa monia kirjojen lukijoita ja siihen ovat paneutuneet myös kirjan tekijät. Heidän näkemyksensä mukaan sähköinen kirja voi tuoda lukijoiden ulottuville sellaisiakin teoksia, jotka eivät mahdu kirjakauppojen hyllyille. Ja sehän palvelisi kuluttajia erinomaisesti. Kirjassa on myös kerrottu, mistä e-kirjan hinta koostuu ja miksi e-kirja ei ole tavallista kirjaa halvempi. Kirja ti

Edellinen lukemani Maggie Shaynen kirjoittama tarina Pimeyden olennot -kokoelmassa ei ollut lainkaan vakuuttava, mutta päätin kuitenkin lukea tämän uudemman kirjan, sillä siinä oli kiinnostava aihe. Ja uteliaisuus palkittiin, sillä Verilinja paljastuikin positiiviseksi yllätykseksi. Tarina kulkee aluksi kahdessa tasossa. Ensimmäinen kertoo nuoresta naisesta, joka herää muistinsa menettäneenä ja alastomana sillan alta. Nainen löytää syrjäisestä talosta miehen, joka tuntuu tietävän kuka nainen on. Nainen, Lilith, saa kuulla olevansa vampyyri, samoin kuin mieskin. Heillä molemmilla on yhteyksiä Farmiin, huippusalaiseen valtion laitokseen, joka kasvattaa lapsista vampyyreja epäinhimillisillä keinoilla. Toinen kerrontalinja kertoo parikymmentä vuotta aikaisemmista tapahtumista, kun juuri synnyttänyt Serena saa kuulla tyttärensä kuolleen. Hän on kuitenkin varma, että on kuullut lapsensa äänen ja epäilee, että jotain hämärää on tekeillä. Serena onkin oikeassa ja pian hän tapaa salaperäise

Eihän siinä mikään auttanut. Oli pakko lukea tämä Miina Supisen uusi Apatosauruksen maa melkein heti Liha tottelee kuria -kirjan jälkeen, vaikka se sitten etuilikin muita luettavien kirjojen pinossa odottavia kirjoja. Edellisestä jäi sen verran hyvä fiilis, että päätin ahmia tämänkin. Syön aina kaikki suklaatkin kerralla, vaikka sitten ällöttäisikin. Onneksi kirjoista ei kovin usein tule ällötystä, tai ei tästä ainakaan. Apatosauruksen maa on kokoelma lyhyitä tarinoita. Niitä yhdistää ohikiitävien hetkien tunnelma. Hetket voivat olla tärkeitä tai ei ollenkaan tärkeitä – tai sellaisia, jotka eivät tapahtumahetkellä tunnu miltään, mutta jotka myöhemmin muistaa tarkemmin kuin muut. Kirja sisältää sekä surullisia, kauheita että onnellisia tarinoita, jotka voisivat ehkä tapahtua kenelle tahansa. Tarinat ovat hyvässä balanssissa ja kuljettavat lukijan tunteita ylös tai alas, ihan oman mielensä mukaan. Koska tällä kertaa tiesin, mitä odottaa, kirjan tyyli ei päässyt yllättämään. Se ei ku

Ensimmäiset suomalaiset naisten kirjoittamat romaanit julkaistiin 1800-luvun puolivälin tienoilla. Ensimmäiseksi ehti Fredrika Wilhelmina Carstens romaanillaan Murgrönan (Muratti) vuonna 1840. Se sai murska-arviot, mutta avasi kuitenkin oven muillekin naisten kirjoittamille tarinoille. Wendla Randelinin Den Fallna (Elisabet) julkaistiin vuonna 1848 salanimellä Wendela . Tuohon aikaan julkaistiin kaikki romaanit nimimerkillä tai nimettöminä. Molemmat näistä mainituista kirjoista on suomennettu vasta viime aikoina, sillä ne – ja monet muut naisten kirjoittamat tarinat – unohdettiin pitkäksi aikaa. Wendelan Elisabet kertoo avioliiton ulkopuolisesta rakkaudesta, joten syntiin lankeaminen ja siitä maksaminen ovat tärkeitä teemoja kirjassa. Kirjan päähenkilö on Elisabet, nuori ja kaunis vaimo, joka rakastuu miehensä hyvää ystävään Rudolfiin. Heidän rakkautensa on kuvattu kovin puhtaaksi eikä sen lihallisesta puolesta puhuta ollenkaan. He joutuvat kuitenkin maksamaan synnistään ja tuho