Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2009.

Päivän mietelause

Selailin lomakuviani ja löysin tämän Kreetalla ottamani kuvan. Leppoisia lukehetkiä kaikille blogini lukijoille!

Ajankäyttöongelmia

Syksy alkoi jälleen hyvin tyypillisellä ongelmalla. Opiskelut alkoivat ja vievät kaiken ajan samalla, kun tekisi mieli vain käpertyä sohvaan lukemaan syksyn uutuuskirjoja tai oikeastaan mitä tahansa hyvää lukuromaania.

Antiikin kirjallisuuden kurssi on jo puolivälissä ja se on ollut onneksi erittäin mielenkiintoinen. Nyt pitäisi vielä kerätä motivaatiota oheiskirjallisuuden lukemiseen. Olen haalinut kirjallisuuden kokoon omasta hyllystä ja kirjastosta, ja se on nätisti pinossa olohuoneen lattialla. Joten sehän on melkein kuin luettu, eikö?

Lukeminen on muutenkin jäänyt nyt aika vähiin. Viikonloppuna ajattelin lukea nopeasti jonkun ohuen fantasiakirjan, mutta ei onnistunutkaan. Tartuin nimittäin Guillaume Apollinairen kirjaan Mätänevä velho ilman, että luin takakantta. Kaikkea muuta kuin nopeasti luettava välipala. Kirja jäi kesken ja siihen pitää palata lähiaikoina ajan kanssa.

Volter Kilpi: Alastalon salissa

Nyt se on vihdoin luettu! Aikaa meni ja hermojakin raasteli välillä. Mutta nyt on tyytyväinen olo. Ilman vertaistukea en ehkä olisi suoriutunut kirjasta näinkään nopeasti.

Alastalon salissa on lyhyesti kertomus siitä, miten Herman Mattson, Alastalon isäntä, yrittää saada muut kyläläiset osallistumaan parkkilaivan rakentamiseen. Mutta siitähän ei kirjassa kuitenkaan oikeasti ole kysymys, vaan totuus löytyy kielestä.

Kilpi maalailee lähes tajunnanvirtana esille henkilöidensä ajatuksia ja ajatustapaa. Muutamien enemmän äänessä olleiden henkilöiden äänen pystyy tekstistä erottamaan, mutta pääosin teksti soljuu samalla tavoin kaikkien henkilöiden ääntä kuvatessa. Oma suosikkini kirjassa oli ehdottomasti Pukkilan isäntä, jonka nopeaa, keveää ja piikikästä kieltä oli suuri nautinto lukea. Lukunäyte onkin Pukkilan ajatuksista napattu.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli Pasila-tv-sarjasta lyhyt juttu, jossa toimittaja kertoi huomanneensa, että Rauno Repomiehen yksinpuhelut muistuttav…

Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss: Mausteiden matkassa

Kirsi-Marja Häyrinen-BeschlossinMausteiden matkassa on kurkistus mausteiden historiaan. Kirjan alussa kerrotaan mausteiden yleistymisestä Euroopassa ja sen jälkeen käydään läpi eksoottisia ja tuttujakin maustekasveja. Jokaisen maustekasvin esittelyn jälkeen seuraa mausteeseen liittyviä tarinoita ja perimätietoa sekä käyttövinkkejä ja muutama resepti.

Kirjan viehätys syntyy sen lämminhenkisestä tunnelmasta. Pääpaino on tarinoilla, joita onkin koottu ympäri maailmaa. Kirja on myös kauniisti taitettu ja sen tyylin täydentää Sanna Pelliccionin maalaukset kasveista. Kirja sopii mielestäni mainiosti syksyyn, sillä sen mukana voi matkustaa lämpimiin mausteiden tuoksuisiin maihin.

Mausteiset reseptit kuulostavat todella houkuttelevilta ja helpoilta. Minulle ainakin tulee ihan vesi kielelle lukiessani esimerkiksi Ali Baban omena-kanelikakun, intialaisen emännän kardemummariisin tai grillatun inkiväärilohen ohjeita. Vielä en ole testannut reseptejä, mutta varmasti montakin niistä tulee kokeiltu…

Hurraa kirjastojen poistomyynneille!

Lähikirjastossa oli tänään iso poistomyynti, jossa luettavaa myytiin 50 sentillä per kirja. Vipinää taisi riittää ja kirjoja mennä kaupaksi ainakin väkimäärästä päätellen.

Kirjat olivat pääosin oikein hyvässä kunnossa. Se oli minusta vähän yllättävää, sillä joskus on kirjastoissa yritetty kaupata aika räjähtäneitäkin kirjoja. Löysin ison kassillisen luettavaa, josta varsinkin Maria Suutalan Naiset ja muut eläimet sekä Marguerite Durasin kolme kirjaa ilahduttivat.

Ostatko sinä kirjaston poistoja? Millaisessa kunnossa lähikirjastosi poistokirjat ovat?

Alberto Moravia: Kaksi naista

Flixster - Share Movies
Kaksi naista päätyi luettavakseni ihan sattumalta. Olin varannut viikonloppureissulle liian vähän kirjoja ja jouduin turvautumaan kyläpaikan kirjahyllyyn. Olen aiemmin lukenut Moravian Keskipäivän aaveen, joten valitsin tämän kirjan.

Kirja kertoo roomalaisesta kauppiasnaisesta, joka joutuu toisen maailmansodan takia lähtemään Roomasta maaseudulle pakoon lähes aikuisen tyttärensä kanssa. Lyhyt pakomatka venyy 9 kuukauden mittaiseksi ja samalla naiset näkevät sodan tuhoavan kaiken ympäriltään.

Kirjan näkökulma on kiinnostava. Vuorille paenneet ihmiset odottavat englantilaisten saapumista uskoen, että sen jälkeen kaikki muuttuu hetkessä hyväksi. Monille on sama, kumpi osapuoli voittaa – pääasia on, että päästäisiin nopeasti normaaliin elämään. Tässäkin kirjassa sota tuo ihmisissä esiin kaikki huonoimmat puolet. Epätoivoisia ihmisiä on helppo käyttää hyväksi.

Lukunäyte sivulta 178.
Ruoka alkoi todella loppua jokaiselta, ja kaikki yrittivät pelastaa sen vähän, mitä h…

Kirjamessut tulevat!

Eilen julkaistiin vihdoin Helsingin kirjamessujen ohjelma. Olen sitä nyt selaillut ja löytänyt vaikka miten paljon mielenkiintoisia vierailijoita ja keskusteluja.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten suuri organisaatio messujen takana työskentelee, sillä ohjelmaa ja tapahtumia on niin valtavasti. Mutta eniten haluaisin tietää, että miten pääsisin nauttimaan messuista parhaiten, kun kiinnostavia juttuja on joka päivä. Työnantaja tuskin ymmärtää, että messujen aikaan ottaisi messuvapaata.

Oletteko te löytäneet messuohjelmasta kiinnostavia aiheita ja vieraita, jotka on pakko nähdä?

Ohjelmaan voi tutustua täällä: Helsingin kirjamessut 2009

Toni Morrison: Armolahja

Toni Morrison on yksi suosikkikirjailijoistani. Hän kirjoittaa inhimillisesti ja kauniisti raskaista aiheista. Armolahjan päätyikin heti luettavien kirjojen listalleni.

Armolahja on ennen kaikkea kertomus naisista – äideistä, tyttäristä, ystävättäristä ja sattuman oikusta yhteen joutuneista naisista. Orjuus laajenee käsittämään muutakin kuin rodullisen orjuuden, sillä kirjan naiset ovat kaikki tavallaan orjia. Orjanaiset saapuivat orjalaivoilla Afrikasta, kun taas eurooppalaisten taakkoina pitämät naiset, rikolliset, ilotytöt ja ylimääräiset tyttäret, lastattiin toisenlaiseen orjuuteen.

Kirjan naiset kokoaa yhteen Jacob Vaark, jonka luokse naiset saapuvat eri tavoin: tarkoin kriteerein Euroopasta tilattu vaimo, ostettu orjanainen ja tavaroita vastaan tai velkojen maksuksi saadut orjatytöt. Koska eletään 1600-luvun loppua, ei naisilla ole juurikaan arvoa ilman miehiä, ei edes valkoisilla naisilla. Kaikki kirjan naiset – tai itse asiassa kaikki kirjan henkilöt – ovat jotenkin rikkinäis…