maanantai 6. heinäkuuta 2009

Aila Meriluoto: Vihreä tukka


Tämä kirja oli yksi rakkaimmista lukukokemuksistani lapsena. Kirja tuli yhtäkkiä mieleeni keväällä ja sain ostettua sen muutamalla eurolla huutonetistä. Kirjan lukeminen vähän jännitti, sillä monet nuortenkirjat eivät enää aikuisena toimikaan. Sitten harmittaa, että on mennyt pilaamaan hyvän muiston kirjasta.

Mutta onneksi tämä ei ollut ongelma tällä kertaa. Vihreä tukka oli yhtä upea aikuisena kuin lapsenakin luettuna. Tai oikeastaan se oli vieläkin parempi, sillä nyt löysin kirjasta myös muita tasoja. Lapsena luin kirjan pelkästään kauniina satuna, mutta sen lisäksi kirja on mielikuvituksen puolustuspuhe ja hätähuuto luonnon puolesta. Se tuo ajatuksella esiin ihmisluonnon kurjimmat ja kauneimmat puolet.

Kirja kertoo Eintel-nimisestä tytöstä, joka elää isovanhempiensa kanssa salaisuuksien keskellä. Tytön vanhemmista ei puhuta, ja Eintelin pitää jatkuvasti piilotella hiustensa vihreää väriä. Salaisuudet alkavat kuitenkin paljastua, kun Eintel tapaa vihreätukkaisen pojan ja huomaa, että maailma ei olekaan niin väritön ja yksiulotteinen kuin hänelle on aina opetettu. Eintel lähtee suorittamaan tehtävää, johon tarvitaan niin maahisten, keijujen kuin ihmistenkin apua.

Lukunäyte sivulta 8:

Eintel työnsi rattaat koreineen liiterin ovesta sisään isojen käsikärryjen viereen. Hänen ei ollut nälkä. Sinisiä perhosia, hän ajatteli. Hän ei uskaltanut ajatella: vihreätukkainen poika. Oli asioita joita ei saanut olla. Ja Mummulilla oli terävät silmät jotka helposti sammuivat surullisiksi. Maailma oli vaikea ja täynnä kiellettyä.


Aila Meriluoto: Vihreä tukka. WSOY, 1982.

4 kommenttia:

  1. Kirja oli kyllä kaunis ja taitava ja monitasoinen. Minua se ei kuitenkaan vienyt mukanaan erityisemmin, vaikka luulin niin; pidin ennakkoon kirjan teemoista ja tykkään Aila Meriluodon teksteistäkin. Minulla oli keväällä samantapainen lukukokemus Pessistä ja Illusiasta. Siinä on hyvin samantapaisia teemoja, ja ko. teos teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka sitäkin voisi lukea "vain" lastenkirjana. Monet nk. lastenkirjat ovat kyllä hienompia nyt aikuisena kuin muinoin lapsena lukiessa!

    VastaaPoista
  2. Luulen, että kirjan tuttuus teki mun lukukokemuksesta vielä erityisemmän. Oli aika nostalginen fiilis. :)

    VastaaPoista
  3. Mä luin tän lapsena useita kertoja. En kuitenkaan kauhean tarkkaan muista tätä. Erityisesti jäi mieleen, miten se värjätty tukka oli kamalan ruma ja oikea vihreä tukka silkkisen pehmeä puhtaana. :)

    VastaaPoista
  4. Salla, olipa ihana saada kommentti tänne ikivanhaan tekstiin. :)

    Joo, mäkin muistin tuon hiusasian tarkkaan, vaikka moni muu asia olikin unohtunut. Hassua!:)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...